On laihikset vähän jäänyt, en vaan saa itteäni niskasta kiinni. En kaikesta huolimatta oo kai pahemmin lihonutkaan, vaikka tänään on ollu oikein kunnon megamättöpäivä. Mulla on kamalan lihava ja surkea olo. Ahdistaa muutenkin, ja on sellainen fiilis, että kaikki kaatuu päälle..

Tuntuu, että tää parisuhde vie kaikki voimat, eikä toi mies edes tajua (tai esittää ettei tajua), kuinka loukkaa mua. Niin paljon rikottuja lupauksia ja turhia anteeksipyyntöjä, eikä niille näytä loppua tulevan. Miksen vaan osaa erota, vaikka tiedän, että  niin olis paljon parempi? Ei sellaisessa suhteessa vaan oo hyvä olla, jossa toinen ei kunnioita, vaan pitää itsestäänselvyytenä.

Mä en enää tiedä mitä tekisin, kun rakastan toista, mutta kun en saa mistään itelleni fiilistä, että tunne olis molemminpuoleinen. Tuntuu, että mun rakkautta ja hyväntahtoisuutta käytetään vaan hyväksi. Miksi kukaan ei koskaan oikeasti välitä musta, vaan kaikki yrittää aina vaan hyötyä jotenkin? Minkä takia nallekarkit ei vaan aina mene tasan??